Drops, Pillows and Snow fields!

Lauantai oli taas yksi uskomaton päivä!

Aamulla auton nokka kohti samaa suuntaa kuin perjantaina. Parkkipaikalla porukka kasaan ja ylös tutkimaan pelikenttiä, jotka perjantaina jäivät tutkimatta. Tosiaan - saimme seuraksemme Suomalais-Norjalaisen porukan. Ei voi muutakuin ihailla sitä tempoa, jolla porukka puski meille skinitraileja. Laiskat vapaalaskijat eivät meinanneet pysyä millään perässä (allekirjoittanut.)
Suuri kiitos seurasta ja avusta mukana olleille! (Porukan blogi: http://finnishmafia666.blogspot.no/)

Aurinkoa vai pilveä? Joka kerta kun saatiin kiikuttua laskupaikalle, tuuli tuntui puskevan tiheän pilviverhon näkyvyyden ja kuvien harmiksi. En usko, että olen yksin tämän ajatuksen kanssa: Joka ikinen päivä, kun lähdet vähintään tunnin tourille aurinko paistelee ja laittaa sinut hikoilemaan kaksinkertaisesti. Kun pääset ylös ja alat valmistautua hyökkäämään alaspäin, jostain vuoren takaa puhaltaa kylmä viima tuoden pilven estämään kaiken mahdollisen valon. Eipä siinä - valon määrä ei tänä talvena ole näkyvyyttä niinkään lisännyt, lumi on ollut se sokaiseva tekijä.


Täytyy taas kehaista näitä pieniä hiihtokeskuksia, joissa tuntee itsensä todella kotoisaksi. Meitä ei pidetä vihollisina ja härikköinä vaan hissimiehet tervehtivät iloisesti ja kyselevät kuulumisia. Kaiken kaikkiaan päivästä jää hyvä fiilis. Jonoksi asti ei väkeä ollut, mutta tällä kertaa joutui käyttämään kaikkia raajoja hissiin tuppaantuneiden laskemiseksi.

Perjantain mitään sanomattomia harjoituksia.

Tämä viikonloppu kokonaisuudessaan on kehittänyt minua laskijana todella paljon. En ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi ilmassa. Perjantaina puskin puoliväkisin todella mitään sanomattomia droppeja yrittäen päästä eroon siitä henkisestä blockista, jopa pelosta, joka aina yrittää keksiä tekosyitä sille, miksi minua ei kiinnosta droppailla. Näiden jälkeen fiilis oli melko hyvä, mihinkään ei sattunut ja vaikka olinkin rojahtanut naamalleni puolet kaikista hypyistä siteiden auettua, tunsin itseni hieman itsevarmemmaksi. Lähinnä se fakta, että laskemisesta saa huomattavasti dynaamisempaa, jos pystyy lisäämään linjoihin pieniä kallioita ja tyynyjä. Kokonaisuudessaan jatkumo on huomattavasti kauniimpi, jos ei täydy etsiä helpompaa reittiä tai hiljentää vauhtia kesken matkan. Lauantaina Bernie sai minut "huijjattua" tekemään jotain, mitä en luultavasti olisi vapaaehtoisesti koskaan tehnyt. "Paavo! Siinä on pieni droppi, lasket normisti ja tulet siitä alas." Puhe oli metrin-parin lipasta: Lähdin laskemaan ja päästin suht hyvillä vauhdeilla kohti lippaa ja kohdalla huomasin totuuden. Eipä se sen kummallisemmalta tuntunut kuin mikään aikaisemmin tehty hyppykään. Täydellinen alastulo ja pieni muistutus Bernielle. Iso kiitos, tämä todellakin avasi silmiä siitä, että ei se ole loppujen lopuksi niin ihmeellistä. Allekirjoittaneelle iso askel!

Päivästä teki todella monipuoliseksi se, että hiihdimme niin hissipyydaa kuin vähän isompaa kenttääkin. Aamun lämppärunin jälkeen skinnailimme massiivisen lumikentän. Ylöspäin hiihdellessä välillä meinasi  iskeä epätoivo näkyvyyden suhteen. Juurikin tällä pätkällä saamamme apuvoimat osoittautuivat loistavaiksi. Sigrid rikkoi väylää telluillaan sellaista kyytiä, että Heikkisellä teki tiukkaa pysyä perässä. Normaalisti jälkien tekeminen nostaa sykettä 20-30%, verrattavissa maantiepyörällä peesissä ajamiseen. Lunta oli todella reilusti. Ennen ensimäistä kovempaakerrosta taisi olla noin 50cm. Juha päätti kaivaa pitin, joka on todella hienoa. Kyseinen toimenpide pitäisi todellakin tehdä useammin, sillä silloin lumen luonne jää vähemmän arvioiden ja arvailujen varaan. Itselläni on todella paljon opittavaa lumiturvallisuudesta ja lumen liikkeiden arvioinnista. Uskoisin, että vaistomainen varovaisuus ja luonnon lukeminen on varsin hyvällä tasolla, mutta tästä aiheesta ei voi koskaan oppia liikaa. Täällä osaamista on todella paljon ja joka vuosi järjestetään useita luentoja. Heti kun kielipääni vielä vähän kehittyy, aion ehdottomasti käydä kuuntelemassa ja oppimassa lisää.

Preface:
I have been planning to start writing also in English. First of all, I got the idea of writing in Finnish when I noticed that I am not really using the written form anymore. Studying in English, reading all the literature in English and even watching all the movies and series in English. The use of Finnish was pretty much restricted to phone calls with my parents and Facebook conversations with my buddies. Back in elementary school I enjoyed writing and sometimes I was able to make texts that were honestly pretty good (And no! I got also praised by others than my mum.) By any means, I don't want to lose the grasp of writing. And on the other hand, it is also really good exercise for my dyslexia to write in multiple languages.  Few of my friends have been using google translate to read this blog and the quality of translation from Finnish is totally awful. I'm not saying that I can do any better, but I will try! (I will work for publishing this post in English tomorrow.)

Ei se aina ole niin helppoa...

Loppuun perus turistikuva arkistoista!