Faceshotteja marraskuussa 2012

Uusi kausi—uudet kujeet. Aloitin kolmen vuoden tutkinnon paikallisessa yliopistossa. Viime kausi meni St. Antonissa ja täytyy myöntää, että täydellinen lumitalvi ei allekirjoittaneen kohdalla ollut aivan niin täydellinen hiihdollisesti. Ajatus hiihtopummiksi lähtemisestä onnistui aivan hyvin, kun lastasin Renaultin täytenä laivaan Turun satamassa noin vuosi sitten. Työn hakeminen meni vähän liian hyvin ja lopulta en osannut sanoa EI, kun tarjottiin kuuden päivän viikkoa paikallisessa urheilukaupassa myyjän hommissa. Puuteripäiviä kertyi kymmenisen.

                      Tälle kaudelle on kertynyt jo 16 päivää suksilla. Nälkää olivat lisäämässä myös ensimäistä kertaa Innsbruckissa järjestetyt IF3:set lokakuussa ennen koulun alkua. Koulu rajoittaa omalla tavallaan hiihtämistä: Koska kyseessä on yksityinen yliopisto ja luennoitsijat tulevat joka puolelta palloa, luennoille on tiukat läsnäolopakot. Ilman kyseisiä sääntöjä luultavasti 75 % luennoista jäisi väliin lunta metsästäessä.

                      Marraskuun lopussa Tiroliin alkoi tiputella lumihiutaleita ja kuun viimeinen päivä Stubaista löytyikin vallan hyvää lunta. Pohjia ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ollut, mutta lumi oli älyttömän syvää. paikoitellen lunta oli niin paljon, että meikän mittaista pikkuäijjää ei lumen alta näkynyt. Harvoin on päässyt marraskuussa laskemaan sellaista lunta, että lopussa joutuu tyhjentämään suun lumesta, jotta saa happea.

                      Tietty paikat lasketaan puhki aika nopeasti ja samaan päivään mahtui myös päivän ensimmäinen virhe. Laskemattomia linjoja etsiessä jäimme vahingossa liikaa oikealle. Talvella kyseinen linja on täysin laskettavissa ja itse asiassa yksi Stubain hienoimmista hissipyydaa laskiessa. Kyseisen dumpin jälkeen paikka oli kuitenkin aivan väärä. Paikkana jyrkähkö seinä—vaihtoehtoina sidesteppaaminen ylös tai jyrkimmän pätkän laskeminen. Uusi lumikerros ei ollut mitenkään kiinni pohjassa. Sukset jalassa ylöspäin lähteminen ei houkuttanut pelkästään sen takia, että silloin olisimme molemmat alla, jos jotain liikkuisi. Kaveri vapaaehtoisena laski ensimmäisenä parilla käännöksellä alas ja kallion taakse turvaan. Allekirjoittaneen vuoro tuli seuraavaksi ja heti ekalla käännöksellä sukset kopsahti kiveen, jonka seurauksena koko seinä valahti alas. Jollain onnen lykyllä jäin yläpuolelle katsomaan silmät pyöreänä, että millainen tuuri kävi—en jäänyt alle. Huh! Optimisti tietysti löytää jotain hyvää tästäkin. Hyvä herätys heti kauden alkuun siitä, että täytyy miettiä mitä tekee eikä saa innostua liikaa vaikka pöllyävä lumi voikin sekoittaa pään.